Pieni joukko muslimeja osoitti mieltään eduskuntatalon portailla sunnuntaina 24.2. 2008. He muun muassa ilmoittivat, ettei islam ole sama asia kuin fundamentalismi, ja että sanavapaus ei saa olla kunnian loukkaamista. Nämä asiathan ovat itsestään selviä. Ainakin mielenosoituksen järjestäjien todellinen syy mielenosoituksen järjestämiseen oli se, että halusivat estää suomalaisia lehtiä julkaisemasta Tanskassa kohua herättäneitä Mohammed -pilapiirroksia. Moni tanskalainen ja yksi ruotsainen julkaisi piirustukset, kun oli käynyt ilmi, että joukko islamisteja suunnitteli pilapiirrosten tanskalaisen piirtäjän tappamista.
Mielenosoitus oli turha ja samalla myös provosoiva: Suomalainen media on niin itsesensuurin läpitunkema, mikä kävi ilmi jo ensimmäisessä Mohammed -pilakuva-aallossa ilmi. Jopa Mohammed-pilakuvakohua kommentoiva suomalainen sarjakuva hyllytettiin. Suomalainen lehdistö on tottunut suomettumisen aikana vaikenemaan Neuvostoliiton ja sen intressien kritisoinnista ja nyt johtava "kolmen kopla" - Helsingin ja Suomen Pravda (Helsingin Sanomat), Tampereen Pravda (Aamulehti) ja Turun Pravda (Turun Sanomat) - on sitoutunut "Eurooppa-projektiin", jolloin Eurostoliiton arvosteleminen on (itse)sensuurin kourissa. Samaan itsesensuurin kuuluvat kaikki "ikävät" asiat, kuten uskonnon käyttäminen poliittisena keppihevosena niin USA.ssa kuin monissa ns. muslimimaissa, Saudi-Arabia etunenässä. Poliittiset ja taloudelliset edut painavat eniten suomalaisen median toiminnassa sananvapauden sijaan. Suomalaiset lehdet eivät tule missään olosuhteissa julkaisemaan Mohammed -pilakuvia. Tätä maahanmuuttajataustaisten muslimien on vaikeaa ymmärtää, koska Suomi mainostaa itseään pohjoismaisena demokratiana. Mielenosoitus oli provosoiva siksi, että se herätti kysymyksen siitä, voiko pieni vähemmistö olla päättämässä siitä mitä on sananvapaus. Mielenosoittajat eivät tuominneet niitä islamisteja, jotka suunnittelivat pilapiirtäjän tappamista. Se ei ilmeisesti ole ihmisoikeusongelma, sen sijaan ihmisoikeusongelma oli heidän kannaltaan se, että länsimaisissa demokratioissa salllitaan rankkaakin kritiikkiä myös uskonnollisia ilmiöitä kohtaan.
Suomessakin on kohistu jumalanpilkasta ja muusta uskontoon sopimattomasta toiminnasta vielä 1960- ja 1970-luvulla. Joten ei siitä nyt niin kauhean kauan ole aikaa. Juhannustanssit ja Sikamessias saivat tuomionsa. Nykyisin Suomessa saa arvostella ja jopa pilkata jumalaa (jos sellainen sattuu olemaan olemassa), Jeesusta ja Pyhää Paavia ja mitä niitä onkaan. Tätä uskonnon siirtymistä samanlaiseksi ilmiöksi kuin muutkin yhteiskunnalliset tai kulttuuriset ilmiöt ei ole kestänyt kuin parisenkymmentä vuotta. Miten siis islamilaisessa maailmassa, jonka uskonto on on 700 vuotta nuorempi kuin kristinusko, ja jossa demokratia on aivan lapsenkengissä, voitaisiin ymmärtää "uskonnon pilkkaamista"? Joidenkin mukaan demokratia ja islam (ainakin valltiouskontona eli poliittisena islamina) ovat yhteensopimattomia ylipäätään. Uskonnon ja poliitiikan erottaminen ovat demokratian ja ihmisoikeuksien edellytyksiä. Uskonnonvapaus ihmisoikeutena tarkoittaa myös sitä, että jokaisella on oikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan ja harjoittaa uskontoaan, mutta myös jokaisella on oikeus erota uskollisesta yhdyskunnasta ja liittyä toiseen tai olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Nämä kaikki ovat kovia paloja tosiuskoville, jotka haluavat pitää kiinni omistaan kynsin hampain. Siksi mm. musliminainen ei saa mennä naimisiin muuta kuin muslimimiehen kanssa, uskonto kun kulkee miehen mukaan siinä perinteessä.
Suomeen on perusteilla islamilainen puolue, joka haluavat sekaantua koulujen opetukseen. Peruskoulun "syntiset" opetukset eivät kuulema sovellu suomalaisten käännynnäismuslimien mukaan muslimilapsukaisille. Näissä kouluasioissa valtiovalta on antanut jo pirulle pikkusormen, kun se on hyväksynyt joidenkin kristillisten koulujen valtion tuen. Aivan oikeutetusti voidaan kysyä, miksi islamilaiset koulut eivät saa valtion tukea, esimerkiksi Helsingin islamilainen koulu on hakenut sitä. Suomessahan ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Kouluja saa perustaa kuka tahansa, mutta valtion tukea saavat vain tietyt peruskoulua korvaavat koulut, kuten Steiner- ja Montessori-koulut sekä eräät kristilliset koulut, joilla on myös todistuksenanto-oikeus. Valtiovalta on antanut saatanalle suuren kämmenen hyväksymällä peruskoulun opetussuunnitelmaan tunnustuksellisen uskonnonopetuksen julkisin varoin. Vaikka tosikristityt ovat sitä mieltä, että melankolis-luterilainen uskonnonopetus on liian lepsua, niin vähemmistöuskontojen osalta opettajat yleensä tulevat suoraan uskonnollisesta yhdyskunnasta, olivatpa he sitten katolisia, ortodokseja ja muslimeja. Miksi uskonnot ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa? Ennen kuin mopo lopullisesti karkaa valtiovallan käsistä, on syytä tehdä valtiokirkkojen (ev. lut. ja ortodoksinen) ero valtiosta vihdoinkin. Uskonnonopetuksen - joka on jokaisen uskonnollisen yhdyskunnan oma asia - poistaminen peruskoulun opetussuunnitelmasta ja kaikkien uskonnollisten koulujen tuen lopettaminen olisivat todellisia demokraattisia ihmisoikeustekoja... ja hei, Raimo Sailas, sillä saadaan säästöjä. Missä ovat ne "eurooppalaiset" päätoimittajat ja muut kolumnisti, jotka eivät ole havainneet, että Suomi on niitä harvoja eurooppalaisia maita, joissa ei opeteta koulussa kaikille filosofiaa eli ajattelemisten taitoja.
Islamilaisen puolueen puuhaaminen ei ole saanut kovin suurta kannatusta maahanmuuttajamuslimien keskuudessa. Ja se rohkea muslimi tai muslimitaustainen maahanmuuttaja, joka omalla nimellään oli arvostellut puolueen perustamista ja pitänyt sitä jopa pelottavana, oli saanut heti tappouhkauksia. Tästäkään mielenosoittajat eivät olleet huolissaan. Lienee oireellista, että perusteilla oleva islamilainen puolue ei ole ottanut nimekseen islamilais-demokraattinen puolue, niin kuin esimerkiksi kristilliset puolueet Euroopassa ovat lisänneet sen demokratian ainakin muodon vuoksi. Oireellista on sekin, että islamilaisen puolueen nokkamies Abdullah Tammi on entinen korpikommunisti, joka on nyt löytänyt yhteiskunnallisen ja sosiaalisen pravdansa - lisäksi pysyvät akat ja kakaratkin kurissa. Tukea ja neuvoja puolueen puuhamiehet - nimenomaan miehet (mahtaako naiset kelvata edes jäseniksi, ehdokkaaksi tuskin?) - ovat saaneet ainakin Saudi-Arabiasta ja Egyptistä.
Jos Suomi on ja haluaa pysyä demokraattisena, ihmisoikeuksia ja sananvapautta sekä todellista uskonnonvapautta tukevana yhteiskuntana, tulee kaikki uskonnon varjolla tapahtuva ihmisoikeuksien, sanavapauden, demokratian ja todellisen uskonnonvapauden vastaiset hyökkäykset torjua pontevasti. Yhdistyksiä ja puolueita saa perustella ja vaaleihinkin voi osallistua kuka tahansa, mutta poliittinen ihmisoikeuksiin pohjautuva päätöksenteko ei voi perustua siihen, että vältetään päätöksiä, joista joillekin tulee jostain paha mieli.
Mielenosoitus oli turha ja samalla myös provosoiva: Suomalainen media on niin itsesensuurin läpitunkema, mikä kävi ilmi jo ensimmäisessä Mohammed -pilakuva-aallossa ilmi. Jopa Mohammed-pilakuvakohua kommentoiva suomalainen sarjakuva hyllytettiin. Suomalainen lehdistö on tottunut suomettumisen aikana vaikenemaan Neuvostoliiton ja sen intressien kritisoinnista ja nyt johtava "kolmen kopla" - Helsingin ja Suomen Pravda (Helsingin Sanomat), Tampereen Pravda (Aamulehti) ja Turun Pravda (Turun Sanomat) - on sitoutunut "Eurooppa-projektiin", jolloin Eurostoliiton arvosteleminen on (itse)sensuurin kourissa. Samaan itsesensuurin kuuluvat kaikki "ikävät" asiat, kuten uskonnon käyttäminen poliittisena keppihevosena niin USA.ssa kuin monissa ns. muslimimaissa, Saudi-Arabia etunenässä. Poliittiset ja taloudelliset edut painavat eniten suomalaisen median toiminnassa sananvapauden sijaan. Suomalaiset lehdet eivät tule missään olosuhteissa julkaisemaan Mohammed -pilakuvia. Tätä maahanmuuttajataustaisten muslimien on vaikeaa ymmärtää, koska Suomi mainostaa itseään pohjoismaisena demokratiana. Mielenosoitus oli provosoiva siksi, että se herätti kysymyksen siitä, voiko pieni vähemmistö olla päättämässä siitä mitä on sananvapaus. Mielenosoittajat eivät tuominneet niitä islamisteja, jotka suunnittelivat pilapiirtäjän tappamista. Se ei ilmeisesti ole ihmisoikeusongelma, sen sijaan ihmisoikeusongelma oli heidän kannaltaan se, että länsimaisissa demokratioissa salllitaan rankkaakin kritiikkiä myös uskonnollisia ilmiöitä kohtaan.
Suomessakin on kohistu jumalanpilkasta ja muusta uskontoon sopimattomasta toiminnasta vielä 1960- ja 1970-luvulla. Joten ei siitä nyt niin kauhean kauan ole aikaa. Juhannustanssit ja Sikamessias saivat tuomionsa. Nykyisin Suomessa saa arvostella ja jopa pilkata jumalaa (jos sellainen sattuu olemaan olemassa), Jeesusta ja Pyhää Paavia ja mitä niitä onkaan. Tätä uskonnon siirtymistä samanlaiseksi ilmiöksi kuin muutkin yhteiskunnalliset tai kulttuuriset ilmiöt ei ole kestänyt kuin parisenkymmentä vuotta. Miten siis islamilaisessa maailmassa, jonka uskonto on on 700 vuotta nuorempi kuin kristinusko, ja jossa demokratia on aivan lapsenkengissä, voitaisiin ymmärtää "uskonnon pilkkaamista"? Joidenkin mukaan demokratia ja islam (ainakin valltiouskontona eli poliittisena islamina) ovat yhteensopimattomia ylipäätään. Uskonnon ja poliitiikan erottaminen ovat demokratian ja ihmisoikeuksien edellytyksiä. Uskonnonvapaus ihmisoikeutena tarkoittaa myös sitä, että jokaisella on oikeus kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan ja harjoittaa uskontoaan, mutta myös jokaisella on oikeus erota uskollisesta yhdyskunnasta ja liittyä toiseen tai olla kuulumatta mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Nämä kaikki ovat kovia paloja tosiuskoville, jotka haluavat pitää kiinni omistaan kynsin hampain. Siksi mm. musliminainen ei saa mennä naimisiin muuta kuin muslimimiehen kanssa, uskonto kun kulkee miehen mukaan siinä perinteessä.
Suomeen on perusteilla islamilainen puolue, joka haluavat sekaantua koulujen opetukseen. Peruskoulun "syntiset" opetukset eivät kuulema sovellu suomalaisten käännynnäismuslimien mukaan muslimilapsukaisille. Näissä kouluasioissa valtiovalta on antanut jo pirulle pikkusormen, kun se on hyväksynyt joidenkin kristillisten koulujen valtion tuen. Aivan oikeutetusti voidaan kysyä, miksi islamilaiset koulut eivät saa valtion tukea, esimerkiksi Helsingin islamilainen koulu on hakenut sitä. Suomessahan ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Kouluja saa perustaa kuka tahansa, mutta valtion tukea saavat vain tietyt peruskoulua korvaavat koulut, kuten Steiner- ja Montessori-koulut sekä eräät kristilliset koulut, joilla on myös todistuksenanto-oikeus. Valtiovalta on antanut saatanalle suuren kämmenen hyväksymällä peruskoulun opetussuunnitelmaan tunnustuksellisen uskonnonopetuksen julkisin varoin. Vaikka tosikristityt ovat sitä mieltä, että melankolis-luterilainen uskonnonopetus on liian lepsua, niin vähemmistöuskontojen osalta opettajat yleensä tulevat suoraan uskonnollisesta yhdyskunnasta, olivatpa he sitten katolisia, ortodokseja ja muslimeja. Miksi uskonnot ovat valtiovallan erityisessä suojeluksessa? Ennen kuin mopo lopullisesti karkaa valtiovallan käsistä, on syytä tehdä valtiokirkkojen (ev. lut. ja ortodoksinen) ero valtiosta vihdoinkin. Uskonnonopetuksen - joka on jokaisen uskonnollisen yhdyskunnan oma asia - poistaminen peruskoulun opetussuunnitelmasta ja kaikkien uskonnollisten koulujen tuen lopettaminen olisivat todellisia demokraattisia ihmisoikeustekoja... ja hei, Raimo Sailas, sillä saadaan säästöjä. Missä ovat ne "eurooppalaiset" päätoimittajat ja muut kolumnisti, jotka eivät ole havainneet, että Suomi on niitä harvoja eurooppalaisia maita, joissa ei opeteta koulussa kaikille filosofiaa eli ajattelemisten taitoja.
Islamilaisen puolueen puuhaaminen ei ole saanut kovin suurta kannatusta maahanmuuttajamuslimien keskuudessa. Ja se rohkea muslimi tai muslimitaustainen maahanmuuttaja, joka omalla nimellään oli arvostellut puolueen perustamista ja pitänyt sitä jopa pelottavana, oli saanut heti tappouhkauksia. Tästäkään mielenosoittajat eivät olleet huolissaan. Lienee oireellista, että perusteilla oleva islamilainen puolue ei ole ottanut nimekseen islamilais-demokraattinen puolue, niin kuin esimerkiksi kristilliset puolueet Euroopassa ovat lisänneet sen demokratian ainakin muodon vuoksi. Oireellista on sekin, että islamilaisen puolueen nokkamies Abdullah Tammi on entinen korpikommunisti, joka on nyt löytänyt yhteiskunnallisen ja sosiaalisen pravdansa - lisäksi pysyvät akat ja kakaratkin kurissa. Tukea ja neuvoja puolueen puuhamiehet - nimenomaan miehet (mahtaako naiset kelvata edes jäseniksi, ehdokkaaksi tuskin?) - ovat saaneet ainakin Saudi-Arabiasta ja Egyptistä.
Jos Suomi on ja haluaa pysyä demokraattisena, ihmisoikeuksia ja sananvapautta sekä todellista uskonnonvapautta tukevana yhteiskuntana, tulee kaikki uskonnon varjolla tapahtuva ihmisoikeuksien, sanavapauden, demokratian ja todellisen uskonnonvapauden vastaiset hyökkäykset torjua pontevasti. Yhdistyksiä ja puolueita saa perustella ja vaaleihinkin voi osallistua kuka tahansa, mutta poliittinen ihmisoikeuksiin pohjautuva päätöksenteko ei voi perustua siihen, että vältetään päätöksiä, joista joillekin tulee jostain paha mieli.
